tiistai 22. toukokuuta 2018

Reikä kivessä

Phoenix osoittautui todella mukavaksi, puhtaaksi ja kunnossapidetyksi kaupungiksi, jossa on helppo liikkua autolla kaupungin selkeän ruutukaavan ja hyvän paikoitustarjonnan ansiosta. Huumehörhöihin, kodittomiin ja kadulle pudonneisiin neuloihin törmäsi täällä siinä missä kaikkialla muuallakin Yhdysvalloissa, mutta ns. huudeihin, joita suurkaupungeissa yleensä riittää, emme päätyneet kertaakaan parin päivän visiitin aikana.

Hotellimme Magnuson Papago Inn sijaitsee hiekkakivisen Papago Parkin läheisyydessä, jonka kuuluisin nähtävyys on valtavaan kivimuodostelmaan ajan syömä reikä "Hole in the Rock".

Hotellimme aamiaisravintola on nimetty kuuluisan naapurinsa mukaan. Aamiainen oli erittäin hyvä pekoneineen, munakkaineen ja "sausage" jauhelihapihveineen. Sweet Tooth kuljettajani nautti molempina aamuina itsepaistetun vohvelin perinteisesti vaahterasiirapilla, voilla ja tomusokerilla. Herlevin makea aamupala, mutta liian ällömakea minulle.

Hotellin sisäpihalla on suuri lintuhäkki, jossa on kymmeniä undulaatteja, sinisiä, keltaisia ja yksi valkoinen. Linnut sirkuttivat ja kurluttivat aamuvarhaisesta iltamyöhään. Yöllä oli muutama tunti, että ne huilasivat, ja aamuyöllä ne herättelivät laulullansa ihanasti vielä aikaerosta kärsiviä matkalaisia.

Arizonan sää on kuiva ja erittäin kuuma. Aamulla ulkona pystyy vielä istumaan auringossa, lukemaan tai syömään aamupalaa, mutta ennen puoltapäivää paahde on liikaa savolaiselle. Niinpä hotellin viihtyisä sisäpiha uima-altaineen jäi osaltamme vähäiselle käytölle.

Kävimme ihmettelemässä reikää kivessä paahteisen kuumassa säässä. Suihkiessamme parkkipaikalla aurinkorasvaa vielä valkoiselle nahkalle, luoksemme tuli mies kyselemään, mistä kaukaa olemme kotoisin. Hän kertoi, että Phoenixissa on niin paljon hauskaa tekemistä, ja ensimmäiseksi hän esitteli kavereidensa panimoravintolan, josta saa erilaisia talon oluita, viiniä ja pitsaa. Toiseksi paras käyntikohde amerikkalaisen mielestä oli kahvila, josta saa isoja aamiaisia sekä maailman herkullisimman krapula-sandwichin. Amerikkalaiset ovat ihan vähän fiksaantuneita ruokaan.

Matkaa parkkipaikalta kiven huipulle ei ollut paljoa ja reittikin oli helppokulkuinen, mutta hikinen vaellushan siitä tuli. Ylhäällä varjossa tuuli viilensi mukavasti ja vietimme siellä pitkän tovin uuden tuttavamme Jimin kanssa jutellen. Jim itse on matkustellut ja hänen naisystävänsä on kotoisin Sveitsistä, joten hänen oli helppo olla kanssamme samaa mieltä, että suuri osa amerikkalaisista ovat ummikkoja ulkomaailman suhteen.

Reikä kivessä on hyvä esimerkki siitä, miten amerikkalainen tuotteistaa mitä tahansa. Valtava hiekkakivinen "vuoristo" keskellä kaupunkia aivan Downtownin vieressä on nähtävyys. Siellä pääsee erämaan makuun poistumatta kaupungista.

Puistosta löytyy myös eläintarha, mutta mitä tekee amerikkalainen. Järjestää polun ja portaat ylös kivelle, jotta turisti pääsee kiipeämään kiven huipulle, hoippumaan suojaamattoman kiven reunalle selfie-tikkuineen ja lähettämään kuvia reiästä kivessä bittitaivaaseen. Ja mitä tekee turisti...




Iltapäivällä välttelimme paahdetta käymällä kaupoissa Scottsdalessa ja söimme Sweet Tomatoes salaatti- ja keittoravintolassa Temessä. Ravintolaketju tekee buffettinsa tuoreista raaka-aineista, from the scratch, keittää kunnon liemet ja maustaa ruuat tuoreilla yrteillä. Salaatit ja keitot ovat taivaallisen hyviä. Salaateista makea Broccoli Madness, joka sisältää mm. parsakaalia ja pekonia, on meidän molempien ykkössalaatti. Kahdeksasta keitosta maistoin kolmea, ja lisäksi tarjolla oli spaghettia, meksikölaista street foodia maissista, mac 'n cheese tottakai ja erilaisia leipiä ja muffinseja. Ja jälkkäriksi pehmistä, sooseja ja strösseleitä.

Salaatti- ja keittobaarissakin voi syödä liikaa, ainakin Amerikassa. Ilta meni aikaero-koomassa hotellilla, undulaattien sirkutusta kuunnellessa, unihiekkaisia silmiä hieroessa ja torkkuessa. Onnistuimme suunnittelemaan jonkunlaisen raamin matkallemme, josta kerron tarkemmin myöhemmin. Papagon hotellissa netti toimi epäluotettavasti ja hitaasti, joten bloggailu on ollut hankalaa eivätkä joka iltaiset aikaeroväsymykset ole helpottaneet tekemistä. Tänään on kuitenkin uusi päivä, virkeä aamu ja Möhkön nokka käännetty jo kohti itäistä Tucsonia ja New Mexicoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti