San Antoniossa on paljon mielenkiintoista nähtävää, ja koska käytettävissä oli vain päivä aikaa, söimme vain kermat kakusta. Matkalla keskustaan poikkesimme North Star ostoskeskuksen edustalla äimistelemässä valtavia betonibuutseja, jotka houkuttelevat ihmisiä ostoskeskuksen viileyteen ostelemaan buutseja ja stetsoneita.
Sitten suuntasimme Downtowniin, ja ajoimme ensimmäiseen parkkihalliin St. Mary Streetillä. Paikoitustilaa löytyi 11 kerroksen verran, ja paikoista suurin osa oli varattu kuukausivuokralaisille. Ensimmäisissä kerroksissa oli myös kahden tunnin paikkoja vieraille. Tämä tuntui hieman omituiselta, mutta ei hälyttänyt kelloja, joten Möhkö parkkeerattiin sellaiseen. Hississä painoin Lobby-nappia, ja silloin kävi ensimmäisen kerran mielessä, että tämä taitaa olla pankin parkkitalo. Ja niinhän siinä kävi, että ovet avautuivat suureen marmoria kiiltävään aulaan, jossa vartija toivotti lomalaisille huomenta. Toivotimme iloisesti vartijalle samaa, ja painelimme shortseissa suoraan ulos ovesta. Kaksi tuntia myöhemmin palasimme helteestä hikisinä ja punaisina valtavaan aulaan, hörppäsimme appelsiini- ja sitruunajäävettä tarjolla olevista kannuista, maksoimme parkin ja siirsimme Möhkön viereiselle ulkoparkkipaikalle.
San Antonion keskusta on erikoinen, historiallinen ja viihteellinen. San Antonio -joen Riverwalk eli jokea molemmin puolin reunustavat kapeat jalkakäytävät sekä Go Rio -jokiristeilyt ovat kaupungin vetonaula. Joki virtaa kerroksen verran katutason alapuolella, joten liikenteen melu ei ole häiritsevää. Vehreä kasvillisuus, kaiteettomuus, kivetykset, kahvilat ja ravintolat, vanhat rakennukset, teatterit, hotellit jne. tekevät keskustasta hienon.
Odottaessamme risteily-alustamme, kysyin lipuntarkastajalta risteilyn kestoa. Hän vastasi silmääkään räpäyttämättä "kolme tuntia". Jäin varmaan niin haavi auki (meillä oli auto siellä pankin kahden tunnin parkissa, tow-away uhkalla), että hänen oli pakko heti tunnustaa vitsailleensa. I am kidding, it's 35 minutes.
Veneemme oli vaaleanpunainen, ja sen kuljettajana ja oppaana toimi stetsonipäinen kaveri, joka tarinoi mukavia koko reissumme ajan. Lähtiessä hän kertoi moottorin toimivan sähköllä, joten hänellä on 2,5 mailin mittainen jatkojohto perässä. Lyhyenläntä opas kertoi myös olevansa täydellinen ajamaan venettä, koska hän pystyy ajamaan koko reitin väistelemättä lukuisia matalia siltoja.
Käytyämme auton siirtoreissulla, jalkauduimme kaupunkiin. Alamo-taisteluhistoria on iso juttu jenkeille, mutta meitä se ei niin kiinnostanut. Kunhan kävelimme ristiin rastiin keskustaa ja jokivartta omaan tahtiin, ihmetellen, mistä nämä kaikki ihmiset ovat tänne löytäneet.
Houston Streetillä oli hauska pop-up ravintolakonsepti. Yhden rakennuksen tai parkkipaikan sijalla oli hiekkakenttä, jossa oli muutama ruokarekka, keskellä pitkät pöydät penkkeineen ja aurinkovarjoineen, ja DJ soittamassa musiikkia täysille pöydille. Ymmärsin, että ruokarekan vuokra olisi 20 dollaria/12 tuntia, ja rekat siis vaihtuvat puolen vuorokauden välein. Olisi mahtavaa käydä lounaalla ulkona joka päivä eri ravintolassa.
San Antoniossa on jo varhain lähdetty kehittämään keskustaa tavalla, jota ei muualla ole tehty. Eikä aika ole pysähtynyt täällä kuten monessa muussa USA:n pien- ja suurkaupungissa, vaan alkuperäinen keskusta elää ja kehittyy edelleen. Kaupunki on täyttänyt suuret saappaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti