Minut on kyllästetty pienestä pitäen urheilu-ohjelmilla, koska isäni on innokas penkki-urheilija. Lapsuudenkodissani väijyttiin talvikisat, kesäkisat, jääkiekot, jalkapallot, ja formulat. Joonaskaan ei ole järin kiinnostunut katsomaan urheilua, mutta tietää lajeista minua enemmän. Urheilukisat eivät meitä siis kiinnosta, mutta rakennukset, joissa kilpailuja käydään, ja konsertteja järjestetään, ovat todella mielenkiintoisia. Tänään tutustuimme Dallas Cowboys jenkkifutisjoukkueen kotihalliin, jonka nykyinen nimi on AT&T Stadium.
AT&T Stadium valmistui vuonna 2009, ja alkuun sen nimi oli Cowboys Stadium. Stadikan rakentamisessa ei ole taaloja säästelty, ja se on maksanut maltaita Dallas Cowboysin omistajalle Jerry Jonesille ja Arlingtonin kaupungille. Sittemmin AT&T on alkanut sponsoroida stadionia 17-19 miljoonalla dollarilla vuosittain, ja saanut nimensä stadionin katolle. Rakkaalla lapsella on lempinimiä kuten Jerry World ja Jerrassic Park joukkueen omistajan mukaan.
Areenassa ei ole säästetty missään asiassa. Katosta roikkuu kaksi kappaletta parkkipaikan kokoisia näyttöjä, valtava lasikatto on avattava, samoin molemmat stadionin päätyseinät. Päätyseinät pitää avata yhtä-aikaisesti, jotta ilmanpaine ei riko toisen päädyn laseja. Kiinteitä istuimia stadionilla on 80.000 katsojalle, ja enimmillään stadionille mahtuu yli 105.000 henkilön yleisö. Stadionilla on yli 3600 erilaista näyttöä ja töllötintä, ja siellä työskentelee vakituisesti 1500, pelipäivinä jopa 10.000 työntekijää. Päätyseinällä on Ford-pääty, jonka teräsrakenteilla nököttää useita muhkeita lava-autoja.
Oppaamme George kuljetti meitä 90 minuuttisen kierroksen aikana tilasta ja kerroksesta toiseen. Kierros alkoi katutasosta katsomosta, josta siirryimme Jerry Jonesin yksityiseen aitioon. Jerry saapuu peleihin helikopterilla, ja aitioon tulevalla hissillä pääsee nopeasti kentälle alas erilaisia seremonioita varten. Jerry katsoo pelit kahden poikansa kanssa kaikessa rauhassa, entouragen juhliessa isossa aitiossa yläpuolella.
Pääsimme käymään hulppeissa Loungeissa sekä pienemmissä 20-50 katsojan aitioissa. Pienen aition vuokra voi olla 30.000 dollaria per peli. Edullisin tapa vuokrata aitio on pidemmäksi ajaksi. Pisin vuokrasopimus on tehty 30 vuodeksi. Pysyvät vuokralaiset saavat nimensä aitionsa oveen, ja he sisustavat astionsa kuten haluavat. Kentän laidalla on aitio, joka on sisustettu erilaisilla eläinkuoseilla, ja pöydillä on muhkeat punaiset kynttilänjalat ja perhepotretteja. Kosmetiikkayritys Mary Kayn aitio on sisustettu kokonaan vaaleanpunainella.
Hämyisillä käytävillä on valokuvia pelaajista ja pelitilanteista, ja opas keskittyi arvuuttelemaan nimiä ja kertomaan tarinoita. Meni vähän yli ne jutut, kun en tuntenut tätä historiaa ollenkaan. Olisi saanut George kertoa enemmänkin tiloista, rakennuksesta ja tekniikasta.
Matkalla kentälle pääsimme tutustumaan Cheerleaderien ja pelaajien pukuhuoneisiin. Cheerleadereistä kaikki käyvät töissä myös muualla tai opiskelevat. Yksi on jopa lääkäri. Cheerleaerin jättäessä joukkueen, hän saa mukaansa kaapin yläpuolella roikkuvan kuvan, mutta ei asusteitaan, koska niiden ei haluta päätyvän eBayhin. Seuraava peli pelataan elokuussa, joten Cheerleadereita tai Cowboysseja ei ollut tavattavissa, mutta ainakin Locker Roomien ilma oli nyt raikasta.
Matkalla kentälle kävimme lehdistötiedotehuoneessa ja kävelimme samasta tuubista, mistä kotijoukkue rynnii savukoneiden tupruttaessa otteluun. Yksi mummo heittäytyi tilanteeseen ottamalla muutaman metrin juoksu-askeleita, mutta edes mummon lapsenlapsi ei innostunut mukaan. Niinpä kävelimme koko sakki savolaisen rauhallisesti upealle Dallas Cowboysin futiskentälle.
Opastettu vippikierros stadionille maksa 32 dollaria, ja lippu peliin satoja dollareita. Lisäksi stadionilla ei voi käydä ostamatta fanituotteita Pro Shopista, ja syödäkin pitää. Vesipullo maksaa vitosen. Pelipäivänä katsomo kuluttaa rekkalastillisia nachoja ja virvoitusjuomia. Eipä aikakaan, kun miljardien stadionhanke alkaa tuottaa äyrejä Jerry Jonesin tilille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti