9:02

Päivä oli 19. huhtikuuta vuonna 1995. Aamu oli kuin mikä tahansa aamuista Oklahoma Cityssä. Kello 9.01 kaikki oli normaalisti. Minuuttia myöhemmin kello 9.02 tapahtui järkyttävä räjähdys, joka vei 168 ihmisen hengen. Minuuttia myöhemmin kello 9.03 alkoi paraneminen. Käytännössä tapahtuneen oikaiseminen ei ihan näin vikkelästi käynyt, mutta vuosia jälkikäteen asia esitetään näin, ja tämän päiväisen jälkeen ymmärrän myös miksi.

Oklahoma Cityssä räjäytettiin kuorma-autollinen räjähteitä, jonka voimasta kolmasosa osavaltion pääkaupungin suuresta virastotalosta päiväkotitiloineen romahti maan tasalle. Vierailimme tänään Oklahoma City National Memorial Museossa sekä sen edustalla olevassa Memorial Parkissa.

Museo esittelee Alfred P. Murrah Federel Buildingin kohtalon uskomattoman hienolla tavalla. Syyllisten kiinnisaaminen, tuomitseminen ja rankaiseminen on sivusiekka. Timothy McVeigh rakensi pommin armeijakaverinsa Terry Nicholsin kanssa. Tekijöillä oli aatteelliset motiivit tehdä tekonsa, mutta näyttely ei monitahoisia syitä tuo esille. Kiinnostuneet löytävät tiedon netistä. McVeigh teki kuitenkin likaisen työn, ja hän sai kuolemantuomion teostaan. Nicholson selvisi elinkautisella. Oklahoma Cityn iskussa menehtyneiden omaiset saivat katsoa yksityisen lähetyksen välityksellä, kun McVeigh pääsi hengiltä.

Tämä oli tärkeä tietää, mutta upean museon hienoin anti on kertoa, miten massiivisesta hävityksestä pelastettiin, mitä pelastettavissa oli, ja kuinka tästä hävityksestä selvittiin. Tarina on niin hieno, ja sitä on turha lähteä selvittämään, mutta yritän kuitenkin avata asiaa, minkä pystyn.

Hieno Memorial Park on vaikuttava, jonka elementit saavat merkityksen tutustumalla tapahtumiin. Kohtalokas kellonaika 9:02 portinpielessä. Katkaistu 5th Street, jonka kohdalla on nyt matala vesiallas Reflection Pool. 168 tyhjää tuolia yhdeksässä rivissä, kuolinpaikan ja kerroksen mukaan. Murrah Buildingissä oli yhdeksän kerrosta. Tuoleista 19 ovat pienempiä, lapsille. Survival Tree museon sivulla kukoistaa,. Selviytyneiden vuoksi on istutettu puita ja nimitauluja.


Museorakennus sijaitsee Murrah Buildingin muistomerkin vieressä, entisen 5th Streetin vastakkaisella puolella. Rakennuksen rappaus on ilmeisesti pudonnut räjähdyksen vuoksi, koska muistomerkin puoleinen sivu on paljas.

Museo esittelee paikat, jossa räjähdysaineet hankittiin, ja motellin, jossa isku suunnitteltiin. Iskun jälkeen McVeigh pidätettiin muusta syystä moottoritiellä, ja hänet saatiin kiinni nopeasti. McVeighin käyttämä pako-auto löytyy museosta, ja video hänen kiinniotostaan.



Räjähdyksen tuho näytetään, mutta pääosin museo esittelee massiivista pelastus-operaatiota, lukuisine sankareineen ja uhreineen.

Minua liikuttaa ihmisten halu auttaa verta luovuttamalla ja vastaamalla viestimien pyyntöihin paristoista, generaattoreista, vilteistä, vedestä jne. Paikallisen radion ilmoitettua jonkun tietyn tavaran tarpeesta, tunnin päästä radiossa ilmoitettiin, että tarvikkeita on jo riittävästi. Myös yksittäisten ihmisten tekemät pienet suuret sankaritarinat pysäyttävät. Tapahtumista otetuista kuvista on jaettu Pulitzer-palkintoja, ja niitä on nostettu esille museossa.


Oklahoma City on eheytynyt kamalasta lähimenneisyydestään, ja kaupunki kukoistaa. Tutustuimme kaupungin vehreään keskustaan ja kasvitieteelliseen puutarhaan. jossa kotiäidit leikittävät lapsiaan ja toimistotyöntekijät käyskentelevät lounaalle.






Vanhojen parkkien mittarit on pakko esittää. Möhkö sijoitettiin ruutuun no. 41. Vitosen seteli viikattiin ja tungettiin koloseen.

Muinaiset "parkkimittarit" olivat hauskoja jo ensimmäisellä roadtripillämme kymmenen vuotta sitten, ja on käsittämätöntä, että niitä edelleen sijaitsee. Vielä niitä tulee iloksemme, ja pakkohan ne on dokumentoida.

Aurinko laskee Elk Cityssä, Oklahoma Cityn ja Amarillon välissä. Aamu on puhdas pöytä, Route 66:iä, Cadillacceja, ja mitä eteen tulee. 

Jerrassic Park

Minut on kyllästetty pienestä pitäen urheilu-ohjelmilla, koska isäni on innokas penkki-urheilija. Lapsuudenkodissani väijyttiin talvikisat, kesäkisat, jääkiekot, jalkapallot, ja formulat. Joonaskaan ei ole järin kiinnostunut katsomaan urheilua, mutta tietää lajeista minua enemmän. Urheilukisat eivät meitä siis kiinnosta, mutta rakennukset, joissa kilpailuja käydään, ja konsertteja järjestetään, ovat todella mielenkiintoisia. Tänään tutustuimme Dallas Cowboys jenkkifutisjoukkueen kotihalliin, jonka nykyinen nimi on AT&T Stadium.  

AT&T Stadium valmistui vuonna 2009, ja alkuun sen nimi oli Cowboys Stadium. Stadikan rakentamisessa ei ole taaloja säästelty, ja se on maksanut maltaita Dallas Cowboysin omistajalle Jerry Jonesille ja Arlingtonin kaupungille. Sittemmin AT&T on alkanut sponsoroida stadionia 17-19 miljoonalla dollarilla vuosittain, ja saanut nimensä stadionin katolle. Rakkaalla lapsella on lempinimiä kuten Jerry World ja Jerrassic Park joukkueen omistajan mukaan.

Areenassa ei ole säästetty missään asiassa. Katosta roikkuu kaksi kappaletta parkkipaikan kokoisia näyttöjä, valtava lasikatto on avattava, samoin molemmat stadionin päätyseinät. Päätyseinät pitää avata yhtä-aikaisesti, jotta ilmanpaine ei riko toisen päädyn laseja. Kiinteitä istuimia stadionilla on 80.000 katsojalle, ja enimmillään stadionille mahtuu yli 105.000 henkilön yleisö. Stadionilla on yli 3600 erilaista näyttöä ja töllötintä, ja siellä työskentelee vakituisesti 1500, pelipäivinä jopa 10.000 työntekijää. Päätyseinällä on Ford-pääty, jonka teräsrakenteilla nököttää useita muhkeita lava-autoja.



Oppaamme George kuljetti meitä 90 minuuttisen kierroksen aikana tilasta ja kerroksesta toiseen. Kierros alkoi katutasosta katsomosta, josta siirryimme Jerry Jonesin yksityiseen aitioon. Jerry saapuu peleihin helikopterilla, ja aitioon tulevalla hissillä pääsee nopeasti kentälle alas erilaisia seremonioita varten. Jerry katsoo pelit kahden poikansa kanssa kaikessa rauhassa, entouragen juhliessa isossa aitiossa yläpuolella.

Pääsimme käymään hulppeissa Loungeissa sekä pienemmissä 20-50 katsojan aitioissa. Pienen aition vuokra voi olla 30.000 dollaria per peli. Edullisin tapa vuokrata aitio on pidemmäksi ajaksi. Pisin vuokrasopimus on tehty 30 vuodeksi. Pysyvät vuokralaiset saavat nimensä aitionsa oveen, ja he sisustavat astionsa kuten haluavat. Kentän laidalla on aitio, joka on sisustettu erilaisilla eläinkuoseilla, ja pöydillä on muhkeat punaiset kynttilänjalat ja perhepotretteja. Kosmetiikkayritys Mary Kayn aitio on sisustettu kokonaan vaaleanpunainella.

Hämyisillä käytävillä on valokuvia pelaajista ja pelitilanteista, ja opas keskittyi arvuuttelemaan nimiä ja kertomaan tarinoita. Meni vähän yli ne jutut, kun en tuntenut tätä historiaa ollenkaan. Olisi saanut George kertoa enemmänkin tiloista, rakennuksesta ja tekniikasta.

Matkalla kentälle pääsimme tutustumaan Cheerleaderien ja pelaajien pukuhuoneisiin. Cheerleadereistä kaikki käyvät töissä myös muualla tai opiskelevat. Yksi on jopa lääkäri. Cheerleaerin jättäessä joukkueen, hän saa mukaansa kaapin yläpuolella roikkuvan kuvan, mutta ei asusteitaan, koska niiden ei haluta päätyvän eBayhin. Seuraava peli pelataan elokuussa, joten Cheerleadereita tai Cowboysseja ei ollut tavattavissa, mutta ainakin Locker Roomien ilma oli nyt raikasta.





Matkalla kentälle kävimme lehdistötiedotehuoneessa ja kävelimme samasta tuubista, mistä kotijoukkue rynnii savukoneiden tupruttaessa otteluun. Yksi mummo heittäytyi tilanteeseen ottamalla muutaman metrin juoksu-askeleita, mutta edes mummon lapsenlapsi ei innostunut mukaan. Niinpä kävelimme koko sakki savolaisen rauhallisesti upealle Dallas Cowboysin futiskentälle.




Opastettu vippikierros stadionille maksa 32 dollaria, ja lippu peliin satoja dollareita. Lisäksi stadionilla ei voi käydä ostamatta fanituotteita Pro Shopista, ja syödäkin pitää. Vesipullo maksaa vitosen. Pelipäivänä katsomo kuluttaa rekkalastillisia nachoja ja virvoitusjuomia. Eipä aikakaan, kun miljardien stadionhanke alkaa tuottaa äyrejä Jerry Jonesin tilille.

Silmä silmästä

Löysimme tänään valtavan silmämunan, taideteoksen nimeltä Huge Eyeball. Silmä möllöttää nurmikentällä, jotta ohikulkijan huomio kiinnittyisi siihen. Ja kiinnittyihän se. 

Presidentti John F. Kennedy murhattiin ampumalla avoauton kyytiin marraskuussa 1963, koko maailman seuratessa tapahtumia television ja radion välityksellä. JFK:n "tappaja" Lee Harvey Oswald murhattiin vain kaksi päivää tästä, ja Oswaldin "tappaja" Jack Ruby tuomittiin ja hän kuoli syöpään joitakin vuosia myöhemmin. Virallinen totuus on, että kumpikin tappaja toimi yksin. Todistusaineistoa on pengottu vuosikymmeniä, eikä edes laukausten määrästä ole päästy yhteisymmärrykseen. Todisteita on sabotoitu ja ne ovat sitä tasoa, ettei oikeita tappajia varmasti saada koskaan kiinni.

Dealey Plaza, johon Kennedy ammuttiin on pysynyt jotakuinkin ennallaan noista päivistä. Puut ovat kasvaneet, ja kylttejä ja katuvaloja on muutettu. Rakennus, jonka kuudennen kerroksen nurkkaikkunasta "Warren Report" eli virallisen totuuden mukaan surmanlaukaukset ammuttiin, sijaitsee paikalla edelleen, ja sen 6. kerroksessa sijaitsee suosittu Sixth Floor Museum.



Kävimme Dealey Plazalla ensimmäisellä jenkkireissullamme heinäkuussa 2008, mutta tuolloin emme ennättäneet käydä museossa. Tällä kertaa museo oli ehdoton must-see, ja menimme sinne ensimmäisenä aamusta. Museon sisäänpääsymaksuun kuuluu erinomainen audiokierros lukuisine stoppeineen. Informatiiviset taulut täydentävät valokuvia, tavaroita ja audiota, lisäksi videot esittävät aikakautensa materiaalia, uutisia jne. Saimme aikaa kulumaan melkein neljä tuntia.

Museo siis esittelee John F. Kennedyn elämää presidenttinä, kohtalokkaan Dallasin matkan tapahtumat sekunti sekuntilta, sekä sen seuraukset aina tähän päivään asti.

Museon jälkeen teimme hikisen kävelylenkin keskustassa vanhojen ja uudempien rakennusten varjossa, valvovan silmämunan alla. Lämpötila huiteli 104 Fahrenheitia eli +40 astetta.







Edellisestä Dallasin keikastamme on tosiaan kymmenen vuotta, ja kaupunkiin on sittemmin rakennettu uutta mm. Dealey Plazan viereen noussut näköalatorni Reunion Tower sekä kaksi isoa siltaa Trinity-joen yli. Paluumatkalla majapaikkaamme Arlingtoniin, poikkesimme siltojen näköalapaikoilla. Kyllä, hienoille silloille on rakennettu näköalapaikat.




Olemme reissanneet Teksasissa viikon ajan. Yksi yö El Pasossa, kaksi San Antoniossa, yhdet Austinissa ja Wacossa ja nyt kaksi Dallasissa. Huomenna teemme pienen mutkan Oklahoman puolelle Oklahoma Cityyn, palataksemme sieltä Teksasiin loppuviikolla. Saa nähdä, onko kaikki Teksasissa isompaa. Oklahomassa meillä on 51 neliön kokoinen 70 euron hotellihuone. Tätä voi olla hankala löytää muualta. Tai sitten koko hotelli on ihan pommi.