Kehruuta

Viimeiset 26 tuntia ovat olleet erilaisia tiloja lentokentillä, autovuokraamoa, terminaalia, odotusaulaa, lentoparkkia, vain olennaisimmat mainitakseni. Lyhyt pomppu Arlandassa pidensi matka-aikaa 3-4 tunnilla, mutta säästi satasia. 

Kotimatkan pahimpia hetkiä olivat vuokramöhköstä luopuminen ja kävellen tallustamaan lähteminen Losin päässä. Olo helpottui, kun pääsimme isoista matkatatoista eroon, mutta toinen haaste oli 10 tunnin aikaero. Arlandaan saapuessamme oli aamu, mutta Losin ajassa olisimme vasta käyneet nukkumaan. Päivä meni siis zombieillessa, ja olen onnellinen, ettei minun tarvinnut istua auton ratin takana Vantaalta kotiin. Kuski Joonas tarvitsi ajotaukoja matkan varrella, ja toi meidät turvallisesti kotiin. Perheemme kolmas osapuoli noukittiin kyytiin Lahden Kukkilasta.

Voi sitä kehruun määrää, mikä kissasta lähtee, kun häntä on pidetty kolme viikkoa lemmikkihoitolan asiallisessa, mutta pienessä häkissä. Lajitoverien huudellessa viereisistä kämpistä. Isäntäväkeä näkemättä. Sitten yhtenä aurinkoisena iltapäivänä kissalan eteen kurvaa Superbee täynnä matkalaukkuja. Hyvä, että kissalaatikko mahtuu konttiin. Heti parin tunnin päästä pääsee omaan kotiin ja omalle terdelle, villitsemään ja risoja raapimapuita raatelemaan. Ou mään, se pistää arvostaan kotioloja.

Mutta kehrää myös emäntä. Kotona on kaikki hyvin. Postit on siistissä pinoissa. Herkut eli aikakauslehdet päällä, sitten sanomalehdet WL ja Hesari. Toisessa pinossa ovat kirjeet ja kolmannessa mainokset. Nurmikot on ajettu, ja talon sisällä kaikki on kunnossa. Laukutkin jaksettiin purkaa melkein kokonaan.

Kuski on unilla. Puoli-uninen kissa tsemppaa bloggaajaa. Bloggaaja voi kohta virkistyä, jollei heti lähde kuskin viereen koisimaan. Losissa kello on kaksi iltapäivällä. Vielä ehtisi katsoa yhden nähtävyyden, jollei huomenna olisi työpäivä!