Lähdimme aamulla TX:n Amarillosta SUV:llamme kohti NM:n rajaa ja ABQ:ta. Amerikka on miljoonan lyhenteen maa, jos sekään riittää. Joka päivä saa aivot solmussa miettiä lyhenteiden merkityksiä.
Ylitimme aamupaivällä New Mexicon rajan, jolloin saimme vihdoin tunnin lisää aikaa päivään. Päivät tien päällä kuluvat nopsaan, ja iltaisin pitää skarpata seuraavan päivän suunnittelussa, hotellin etsinnässä ja menneen päivän blogin kirjoittamisessa. Tästä eteenpäin jokainen aikavyöhykkeen ylitys on ajassa kotiinpäin.
Tucumcarissa ajoimme pätkän Route 66:iä, ja näimme pari hienoa muraalia ja klassisen 66-maanmerkin, sekä kuihtuneen kaupungin. Pysähdyimme "perinteisessä" musiikkitapahtumassa paikallisen ABC-aseman pihassa, jossa Pedron paikallinen bändi musisoi ja ruokarekkojen generaattorit pauhasivat. Oli aikaista, ja ehkä isompi yleisö tulisi paikalle iltapäivällä.
Ylitimme aamupaivällä New Mexicon rajan, jolloin saimme vihdoin tunnin lisää aikaa päivään. Päivät tien päällä kuluvat nopsaan, ja iltaisin pitää skarpata seuraavan päivän suunnittelussa, hotellin etsinnässä ja menneen päivän blogin kirjoittamisessa. Tästä eteenpäin jokainen aikavyöhykkeen ylitys on ajassa kotiinpäin.
Tucumcarissa ajoimme pätkän Route 66:iä, ja näimme pari hienoa muraalia ja klassisen 66-maanmerkin, sekä kuihtuneen kaupungin. Pysähdyimme "perinteisessä" musiikkitapahtumassa paikallisen ABC-aseman pihassa, jossa Pedron paikallinen bändi musisoi ja ruokarekkojen generaattorit pauhasivat. Oli aikaista, ja ehkä isompi yleisö tulisi paikalle iltapäivällä.
Jenkki mainostaa keskellä aavikkoa, joten mainostauluja riittää. Harvempi mainos saa pysähtymään, jollei ole tarvetta täyttää Möhkön tankkia tai kylmälaukkua, tai käydä Restroomissa. Tänään kahden eri Route 66 turistirysän kilpaileva tienvarsimainonta oli niin ylitse ampuvaa, että oli ihan pakko pysähtyä. Meillä Suomessa ei ole kuultu World Famous Clines Corners pysähdyspaikasta, joten stoppasimme kilpailevalla Flying C Ranchillä. Ei niin pientä paikkaa, etteikö paikka olisi pysähtymisen arvoinen - Worth a Stop. Kaupasta oli suora putki Kiinan AliExpressiin, ja matkalla Dairy Queeniin ostettavissa olisi ollut ostettavissa täytetty karhu ja biisoni. Biisoni oli tarjolla nimelliseen 19.999 dollarin hintaan.
Parkkipaikalla näimme linja-auton kokoisen RV:n eli matkailu-auton, jolla oli perässä henkilöauto. Erikoisen karavaanista teki sen, että perässä vedettävä "pikku-auto" oli lava-auto, jonka kyydissä oli golfkärry.
Iltapäivällä saavuimme Albuquerqueen (ABQ), kirjauduimme reissumme siisteimpään hotelliin ja lähdimme tutustumaan kaupungin keskustaan.
ABQ:n vanhassa kaupugista löytyi parkkitilaa hyvin, vaikka kaupunginosa oli täynnä viikonlopunviettäjiä. Paikalla oli pieni tivoli ja kahdessa vierekkäisessä puistossa soitti bändi. Ihmiset olivat tulleet paikalle camping-tuoleineen ja kylmälaukkuineen, ruokarekat pauhasivat ja kaupat houkuttelivat jääkaappimagneettien ostoon ilmastoituihin tiloihin.
Old Town on pieni ja nopeasti katsottu. Tunnelmaan emme pystyneet osallistumaan, koska retkituolimme olivat jääneet kauppaan. Kaupunginosan savimajoista jäi myös seitinhieno lavastemaisuuden maku. Niinpä jatkoimme matkaa ABQ:n Route 66-kadulle, joka ei ole jäänyt muistelemaan menneitä vaan uudistanut katua nykytarpeisiin. Downtownista on tullut vähän tylsä, teattereita ja tiettyjä valopilkkuja huomioimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti