Hyvät luut

Reissumme kantavia ajatuksia oli käydä Texasin Wacossa katsomassa suosikki-remonttiohjelmamme Fixer Upperin kotikaupunkia ja ohjelman tekijöiden Joanna ja Chip Gainesin Magnolia Marketia. Nämä tavoitteet täyttyivät "with flaming colours", ja tuskin maltan odottaa sarjan viimeisen kauden loppujaksojen katsomista, kun pääsemme kotiin. Viime kesänä teimme Minniehaha-roadtripin Floridassa, jolloin tutustuimme uuteen remonttiohjelmaan nimeltä Good Bones. Siinä äiti ja tytär flippaavat eli ostavat asunnon halvalla, remontoivat ja myyvät kalliilla. Sarjaa olemme katsoneet edelleen tälläkin reissulla.

Pääkalloja ja luurankoja on löytynyt myös muualta reissumme varrelta. Las Vegasin Treasure Island kasinohotellin vanha lasikuituinen pääkallo on löytänyt paikkansa Neon Museosta. Museokierroksella pimeässä kunnostamattomasta hauraasta pääkallosta ei saanut hyvää kuvaa, mutta opas kertoi pääkallon näkyvän Google Mapsin satelliittikuvassa.

Niin hauska paikka kuin Las Vegas onkin, niin pari-kolme päivää kerrallaan on hyvä. Liikaa ääntä ja kaikkea tarjontaa, ei pysty sulattamaan kerralla enempää. Kasinot eivät ole kiinnostavia, eikä drinkkien juonti muovimukeista maistu. Kovaääninen musiikki menee luihin ja ytimiin. Strip on kuitenkin niin henkeäsalpaava, ja kaupungin historia on lyhykäisyydessäänkin niin ylivertainen, että tänne haluan palata takaisin. Ensi kerta onkin jo neljäs kerran.  


Lähdön päässä kävimme Shelbyllä. Toista kertaa, katsomassa kiesit ja hupparit, ja jatkoimme moottoritielle.


Las Vegasista etelään riittää aavikkoa, Mojaven autiomaa ja luurankoja. Poikkesimme tieltä Victorvillessa, jossa on satoja kaluttuja lentokoneita vanhalla lentokentällä, ja parikymmentätuhatta seisovaa VolksWagenin diesel-autoa odottamassa kohtaloaan. Paikka löytyi helposti Google Mapsin satellittikuvasta, ja kiertelimme hiekkateitä satelliittikuvien perässä ennen kuin näköalapaikka löytyi hiekkakuopan päältä. Jenkki oli käynyt mäen päällä nelivedolla, mutta vuokramöhkö jäi mäen alle, ja savolaisturistit kapusimme mäen päälle ihmettelemään pysäyttävää näköalaa.



Ajaessamme Vegasista takaisin Losiin, sinne mistä reissumme vajaa kolme viikkoa sitten alkoi, ylitimme vuoristoja ja liikenne lisääntyi. Näimme reissun ensimmäisen auto-onnettomuuden, joka oli sattunut hetkeä ennen.

Joonas on hulluna hummereihin, ei vaan niihin isoihin rumiin autoihin vaan myös niihin meheviin mereneläviin. Tienvarsimainoksista bongasimme San Manuel kasinon Serrano Buffetin Endless Lobster Feastin. Seisova hummeripöytä on tarjolla keskiviikkoisin ja torstaisin, ja suuntasimme sinne suoraan moottoritieltä. Paikalla meitä odotti kuitenkin pitkä 1-2 tunnin pituinen jono, joten pettyneinä palasimme Möhkölle ja jatkoimme matkaa motarin varren Soup Plantationin kautta kämpille.


Colton Holiday Innissä ei poppi tömise, mutta tavaravaunujunien pillien soitto havahduttaa ajatuksista säännöllisesti. Kotoisaa, mutta matka jatkuu vielä huomenna.